Elämä on luopumista, muutosta ja kasvua

31.05.2022

Mitä kauniimpi tai tärkeämpi asia, sitä enemmän siitä haluaisi pitää ikuisesti kiinni. Elämä on kuitenkin luopumista, sillä mikään täällä ei ole pysyvää.

Jos minä olisin omenapuu, haluaisin varmaankin ikuisesti säilyttää valkoisena hohtavan upean kukinnon. Tekemällä niin estäisin kuitenkin luonnollisen kasvuni, enkä koskaan saisi nähdä kuinka kukkien tilalle kasvaa hedelmiä tai miten kauniina ja runsaana seuraavana keväänä kukkisin. Pitämällä kiinni jostain sellaisesta, jonka on tarkoituskin mennä, estäisin elämän virtauksen, tukahduttaisin kaiken sen hyvän, joka luopumisesta voi seurata. Joku päivä kukkani kuitenkin varisisivat. Jos minä jäisin suremaan alas leijailleita terälehtiäni tai jäisin odottamaan, että kukintoni olisi entistä suurempi, kadottaisin läsnäolevan hetken kauneuden.

Kaikki tapahtuu osana suurempaa suunnitelmaa ja minä voin saavuttaa sisäisen rauhan silloin, kun hyväksyn kasvun ja luopumisen, kun antaudun elämän virtaan. Tuli mitä tuli, tässä hetkessä kaikki on niin kuin kuuluukin. Ja minä voin hengittää läsnäolevan hetken ainutlaatuisuutta tietän, että sen kuuluukin mennä.


Tulen surulliseksi, jos alan kaivata sitä tervettä kehoa, joka minulla joskus oli. Hyväksymällä itseni tässä hetkessä sellaisena kuin olen, suru voi vapautua, muuttua. Sairastumisellani on ollut suurempi tarkoitus; enhän minä muuten kirjoittelisi näitä ajatuksiani tänne ja tuntisi, miltä tuntuu avata sydämensä elämälle, ottaa vastaan se, mikä on minulle kuuluva. Luotan, että olen kannateltu ja turvassa. Ja voin avautua tälle hetkelle jokaisella aistillani kuin omenapuun kukkaset konsanaan.


Olethan yhteydessä, jos kaipaat apua elämän virtaan heittäytymisessä. Olen täällä sinua varten.
Ota yhteyttä
Share