Kultaseni, päästä irti, me olemme turvassa

Tänään minä voisin olla sinulle vihainen niin kuin olen ollut kovin usein yhteisen matkamme aikana. Niinä lukemattomina kertoina, kun olet mielestäni ollut väärän kokoinen tai liian laiska, kun heikkoutesi on ärsyttänyt suunnattomasti ja kun olen ajatellut, että jonkun toisen kanssa olisin ollut paljon onnellisempi. Niinä tuhansina päivinä, kun piiskasin sinua jaksamaan, vaikka sinä yritit kaikin tavoin kertoa minulle, että minun tulisi pysähtyä tai vähintään hidastaa. Puhumattakaan niistä vuosista, kun kasvatit aivolisäkkeeseeni kystan, joka oireili lukemattomilla eri tavoilla. Silloin minä vasta olinkin hermostunut sinuun, en olisi halunnut kohdata sitä kaikkea pelkoa, jonka sinä pakotit silloin niin kovin julmalta tuntuvalla tavalla kohtaamaan.

Niin että tänäänkin olisin voinut olla sinulle vihainen, kun aamulla olit jumittanut selkäni niin kipeäksi, että jokainen pienikin liike tuntui siltä, kuin olisit kääntänyt veistä haavoissani. Niissä haavoissa, jotka vielä ovat sairastumisen jäljiltä avoinna. Niissä haavoissa, joiden hyväksyminen on minulta edelleen kesken. Mutta tänään, rakas kehoni, minä ymmärrän, että tällä kivulla sinä yrität ainoastaan viestiä minulle haluten minun parastani. Ja minä pysähdyin kuuntelemaan, sillä olen oppinut, että jokaisella kivulla on meille viesti. Ja lopulta minä näin mielessäni, kuinka selästäni lähti useita ikään kuin kuminauhoja menneisyyteen. Ymmärsin, että olen yrittänyt kulkea eteenpäin uuteen menneiden energioiden ja tunteiden pitäessä minua kiinni vielä vanhassa. Nuo kuminauhat koostuivat muun muassa peloista, epävarmuudesta ja häpeästä. Niistä samoista tunteista, mitä olen sinuun vuosin varrella tuupannut ja padonnut. Niistä tunteista, joiden olemassaolon halusin haudata suorittamisen alle. Oli tärkeä oivaltaa tänään, että unelmaelämääni astuminen edellyttää minulta vielä hoivaa sinua kohtaan.

Joten, keho kultaseni, tänään minä haluan vihan sijaan pyytää anteeksi. Olen pahoillani, etten aikaisemmin ole osannut ja halunnut tukea, kuunnella, rakastaa ja olla läsnä luonasi. En ymmärtänyt, että meidän suhde on elämäni tärkein. Haluan myös kiittää sinua. Kiitos, kun olet tässä, vaikka olen laiminlyönyt sinua niin monella tapaa. Kiitos, kun pakotit minut sairastumisen kautta pysähtymään ja katsomaan sisimpääni. Löysinhän minä sieltä elämäni arvokkaimman asian; todellisen itseni, sieluni. Kiitos, kun ohjaat minua vapautumaan kaikesta siitä, mikä on pienentänyt ja rajoittanut minua ja ollut todellisen onneni edessä. Kiitos, kun annat minulle tämän toisen mahdollisuuden; tällä kertaa haluan kulkea sydänpolkua kanssasi täyttäen meidät rauhalla, lempeydellä, kiitollisuudella, arvostuksella ja myötätunnolla. Sinä olet minulle täydellinen epätäydellisenäkin.

Kehoni, tänään kun makasin siinä kivuissani olohuoneen lattialla, minä tunsin, miten meitä kannateltiin. Ja minä lausuin hiljaa mielessäni meidän molempien hyvinvoinnin puolesta nämä Inna Segalin Kehosi salattu kieli -kirjassa olevat selkäkivun parannuskeinoon liittyvät sanat: "Pyhä parantava viisaus, tuo minuun tuen, itseluottamuksen, luottamuksen, vapauden, runsauden ja menestyksen tunteita ja kokemuksia. Kiitos." Ja lopulta, kun päätin olla vastustamatta sitä, mitä sinä halusit minulle kertoa, tunsin, miten terävin kipu haalistui selästäni pois. Ja kuulin, kuinka sinä kuiskasit minulle; 

Kultaseni, päästä irti, me olemme turvassa. 

Sinussa rakkaani

huojuvat rauhassa aarniometsän puut
tanssivat vapaana aamu-usvan korennot
kuiskailevat ääneti hiljaiset lakeudet.

Sinussa rakkaani

kohtaavat valtamerten voima ja
taivaan äärettömyys.

Sinussa rakkaani

elämän kauneus.

~ Marju Pakkanen