Onko sinun vaikea olla itsellesi myötätuntoinen? Lue, miten tietoinen läsnäolo auttaa

Meillä on luontainen taipumus välttää kipua. Kuka nyt haluaisi oikeasti kärsiä? Kuitenkin esimerkiksi se, että välttelemme tiettyjä kipeitä tunteitamme, saa meidät kärsimään. Elämä ei tosiaan ole aina helppoa...

Havahduin pari vuotta sitten henkisen heräämisen myötä siihen, että kehoni oli sullottu täyteen erilaisia tunteita vuosien varrelta. Tuntui, kun ne olisivat olleet kapseleissa, jotka sitten vuorotellen poksahtivat auki; sieltä löytyi monessa eri kerroksessa surua, vihaa, häpeää, arvottomuutta ja ties mitä. Tunteita, joita en halunnut kohdata silloin, kun ne syntyivät osittain siksi, etten osannut, mutta myös siksi, etten hyväksynyt niitä osaksi itseäni (tai ajattelin, etteivät muut hyväksy noita tunteita minussa ja vaikkapa hylkäävät minut niiden vuoksi).

On ollut äärimmäisen vaikeaa kääntyä kohti omaa kipua, olla sen kanssa hetken juuri sellaisena kuin se on, hyväksyä vaikeiden tunteiden olemassaolo osaksi elämää. Vaikeiden tunteiden kohtaaminen on edellyttänyt sekä itsemyötätuntoa että tietoista läsnäoloa. Kerron nyt seuraavaksi, miksi. Kirjoituksen apuna olen käyttänyt Kristin Neffin kirjaa Self-Compassion - The Proven Power of Being Kind to Yourself. Neff käyttää kirjassaan termiä mindfulness, joka on suomeksi joko hyväksyvä tietoinen läsnäolo tai tietoisuustaidot. Käytän tässä itse lyhyesti termiä tietoinen läsnäolo. 

Neffin mukaan emotionaalinen kärsimyksemme johtuu siitä, että haluamme asioiden olevan toisin kuin miten ne ovat. Mitä enemmän vastustamme sitä, mitä juuri nyt tapahtuu, sitä enemmän kärsimme. Neff kuvaa kipua kaasumaiseksi aineeksi. Jos annat sen vain olla vapaasti, se lopulta hajoaa itsestään. Jos taistelet ja vastustat kipua ja muuraat sen suljettuun tilaan, paine kasvaa ja kasvaa, kunnes tapahtuu räjähdys. Olen saanut huomata, että kehossani olleita kapseleita räjähteli auki tilanteissa, joissa menetin malttini jossain mitättömässä asiassa. Uupumus taisi olla se, mikä sai isoimman räjähdyksen aikaan. Silloin kohtaamani kipu toimi kuitenkin minun parhaakseni, sillä se oli tie vapauttaa kehoni kaikesta taakasta, jota se oli joutunut kantamaan.

Tarvitsemme tietoista läsnäoloa siihen, että opimme antamaan kipeiden asioiden ja tunteiden olla vapaasti ja lopulta hajota. Jos vastustan esimerkiksi kiukkuani, se mitä todennäköisesti vain kasvaa sen sijaan, että jotenkin vain katoaisi. Minusta on ihana verrata tunteita virtaavaan jokeen. Jos annamme veden tulla ja mennä, joki virtaa vapaasti saattaen matkalla ainoastaan törmätä kipeästi yksittäisiin kiviin. Jos puolestamme yritämme vastustaa joen virtaa saamme rakentaa aikamoisen vahvan padon. Tekemällä niin häiritsemme luonnollista virtausta ja aiheutamme kärsimystä. Neff sanoo osuvasti, että kipu on väistämätöntä; kärsimys on vapaaehtoista.

Tietoisen läsnäolon tilassa voimme tarkkailla, mitä tietoisuudessamme tapahtuu juuri nyt, juuri täällä, tuomitsematta ja hyväksyen. Tietoisen läsnäolon kautta voimme kohdata todellisuuden sellaisena kuin se on. Vasta silloin, kun voimme nähdä asiat kuten ne ovat, voimme tarjota itsellemme myötätuntoisia ajatuksia ja tekoja. Vasta kun osaamme huomata, että meillä on vaikeaa ja että kipumme ansaitsee ystävällisen, välittävän reaktion, voimme ottaa käyttöön itsemyötätunnon. Muuten kärsimyksemme jää huomiotta ja stressin ja huolen tunteet vain lisääntyvät.

Olen saanut itse todistaa, miten merkittävä hyvinvointia lisäävä vaikutus tietoisella läsnäololla on. Kuten Neff kirjoittaa, tietoinen läsnäolo tarjoaa vapauden, koska meidän ei tarvitse uskoa, että jokainen ajatuksemme tai tunteemme on totta. Pikemminkin voimme nähdä, että erilaiset ajatukset ja tunteet syntyvät ja katoavat, ja me voimme päättää, mihin meidän kannattaa kiinnittää huomiota ja mihin ei. Ajatuksemme ja tunteemme voivat soljua ohi kuin virta ellemme nosta sieltä tietoisesti jotakin ylös tarkasteluun.

Tietoisen läsnäolon avulla voimme hyväksyä sen tosiasian, että jotain epämiellyttävää tapahtuu, vaikka emme pidä siitä. Opimme tiedostamaan ja huomaamaan, ettei meidän tarvitse antaa tunteiden johtaa välittömästi toimintaan. Kiukkuisen oloni ei esimerkiksi tarvitse johtaa riitaan perheeni kanssa. Neff sanoo kauniisti, että nähdessämme tilanteemme selkeästi ja objektiivisesti, avaamme oven viisaudelle. Tulemme tietoiseksi siitä, että on olemassa se, joka on tietoinen ajatuksistamme ja tunteistamme. Olemme siis enemmän kuin tunteemme ja ajatuksemme emmekä tule enää määritelleeksi itseämme niiden kautta.

Paitsi että minä kärsin, olen tietoinen siitä, että kärsin, ja siksi voin yrittää tehdä asialle jotain. Jos voimme olla tietoisia kivustamme, vaikka vain hetken, voimme ottaa askeleen taaksepäin ja vastata kärsimykseemme ystävällisesti. Voimme rauhoittaa ja lohduta itseämme myötätuntoisella ymmärryksellä. Voimme nähdä kokemuksemme inhimillisenä, jotta emme tuntisi itseämme niin eristyksissä olevaksi ja yksinäiseksi vastoinkäymisten kohdalla. Voimme tuntea yhteyttä erillisyyden sijaan.

Neff pyytää ajattelemaan asiaa jumiin menneen tietokoneesi nollauspainikkeen painamisena. Sen sijaan, että jäisit jumiin itsetuomion tuskallisiin tunteisiin tai armottomuuteen, voit käynnistää sydämesi ja mielesi uudelleen, jotta ne alkavat virrata taas vapaasti. Voit sitten tehdä tarvittavat sinua auttavat toimet rauhallisemmin, vakaammin ja armollisemmin - puhumattakaan tehokkaammin. Aika ihana ajatus, eikö? Hyväksyvä tietoinen läsänäolo on delete-nappi omalle mielelle ja sydämelle.